Ajoneuvojen ajovalojen valonauhat valaistuilla teillä,
violetteina pilvinä kukkivat kaupungin mustelmat,
talojen silhuetti kuin rikostoverin lupaus.
Toimihenkilön taluttama kotieläin ajan hampaat irvessä,
pudottaa kappaleen käytettyä ravintoa,
mustan kuin kannettavan tietokoneen näppäimet.
Meluaidan yli kantautuva henkilöautojen mantra,
pimeän sormiensa välikköön ristivät lehtikuuset,
niiden takana ohihölkkäävä kuntoilija.
Mielisairaan muovipussissa helmeilevä maitopurkki,
huominen halkeillut käsienpesuallas,
horisontti lytyssä kuin päälle astuttu oluttölkki.
Pimeän asunnon ikkunassa hehkuva näytön pelastaja,
minuutensa reunoja vasten kimpoileva kolmio,
huutaa että joskus maa sijaitsi jossakin paikassa.
Ja oli jotakin muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti