Laiturit, junat, matkat

Kiskojen välissä kävelevä hahmo,
pleksikatoksen takana yskivä nainen,
kellon alla tupakoiva teini,
näkökentän poikki juoksevia sähköjohtoja,
radan vieressä silmiään siristävä kerrostalo,
parvekkeella asunnostaan eksynyt vanhus,
takanaan pilvet mytyssä heräävä aurinko,
ympärillään laajeneva hajamielinen avaruus.

Kivetyllä laiturilla seisovat hahmot,
ohi vierivä vaunuton veturi,
odottavien katseet yhteen punova vetoketju,
männyn latvaan horjuva varis,
aukean laidalla kaupan ovea rynkyttävä kansalainen,
ojassa kuuraiset lehdet,
ilmassa viipyvä alkuräjähdyksen kumu,
nämäkin ihmiset on siitetty täällä,
ei heitä muuten olisi.

Liikkeelle hinautuva penkki,
meluaidan taakse katoava maisema,
matkustajiensa näköaistit suppuun vetävä tunneli,
siveltimensä sormillaan sievistävä maalari,
vastapäätä istuvan silmissä tylppä äärettömyys,
elävien välisten rakkauden kohtelias mahdottomuus,
ikkunasta lehahtava aurinko.