tiistai 12. helmikuuta 2008

Niin kuin yöllä tietää

Pimeässä sataa jotain mikä aamulla on valkoista.
Yö täynnä outoa tietoa nimettömästä.

Ikkunoiden läpi kantautuu kaukaa tylppä ääni.
Kaupunginosat loksahtavat paikoilleen.

Huoltoveturi valaisee hurjistunutta lunta,
jota harjarullat heittävät sivuille ilmaan.

Likaviemärin sulasta säleiköstä nousee höyry.
Mänty kampaa tukkaansa itsellään.

Jokaisessa hiutaleessa rajattomasti tilaa.

Ei kommentteja: