Ei se ole kadonnut, mitä voi etsiä.
Sitä on syytä kutsua ennen aamua.
Ehkä unet vielä näkevät toisensa
ja kaikki se janoinen pimeys jääkaapin sisällä,
jota valo nipistelee,
tulee luokseni ja suutelee suulle.
Ehkä minut vielä täyttää kaikki se hämmästys,
mistä on jäljellä vain vertauskuva:
meren pohjaan uponneet aurinkolasit,
kaikki se tölkitetty kauhu,
jolla sytytään maailmansotia tai nähdään puu.
Ei kukaan ole pieni tai suuri.
Ne ovat sanoja, joilla verrataan.
Tule, pelätään yhdessä!
Takerrutaan taskulamppuun, kun vielä on yö.
Saavutamme mittaamattoman mitättömyyden.
tiistai 12. helmikuuta 2008
Ei se ole kadonnut
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti